Lyhyesti omasta mielipiteestäni seksiklubeihin liittyen. En näe mitään moraalista ongelmaa rehellisessä palkkatyössä, joka tehdään valtion lakien mukaisesti, verotuksen piirissä ja kaikkien osapuolten ihmisoikeuksia kunnioittaen. Suomessa on helppo olettaa valtaosan aikuisviihdealasta toimivan näiden standardien mukaisesti. Aivan eri asia on seksityöläisyys, jota Suomessakin varmasti on jossain määrin. Se on täällä aivan yhtä tuomittavaa, kuin se on vaikkapa kolmannen maailman valtioissa. En kuitenkaan usko, että jos piipahdan minkä tahansa suuren tai keskisuuren suomalaisen kaupungin keskustassa sijaitsevaan erotiikkaklubiin, todistaisin ja tukisin ihmiskauppaa. Jos olen jonkun mielestä naiivi tai jollakulla on halu tuoda esiin asiasta oma näkemyksensä, blogimme on erittäin auki keskustelulle.
Arvostan niitä naisia ja miehiä, jotka uskaltavat toimia alalla tässä paheksuvassa ja pahastuvassa yhteiskunnassa.
Mutta itse aiheeseen.
Runkkaan kotona. Runkkaan kotona pornoa katsellen. Menen erotiikkaliikkeen leffasaliin tai runkkukoppiin runkkaamaan pornoa katsellen. Menen erotiikkaklubille saamaan seisokin, mutta runkkaan vasta kotona. Menen erotiikkaklubille lasin taakse koppiin ja runkkaan live-esitykselle.
Ensinnäkin, missä menee se raja, että mikä on yleisesti "hyväksyttävää" ja "normaali" osa tavallisen ihmisen seksuaalisuutta, ja mikä taas leimattavissa pervoksi ja sairaaksi? Entä mikä on parisuhteessa toisen osapuolen yksityistä omaa aikaa ja mikä taas jotain, josta kertomatta jättäminen on arveluttavaa?
Itse voisin käydä silloin tällöin tissibaarissa. Satun toiveita kunnioittaen se ei ole toistaiseksi tullut kysymykseenkään, mikä on ok, koska pärjään oikein hyvin ilmankin. Asiaa ollaankin pohdiskeltu lähinnä vain periaatteen tasolla. Satu ei ole kuitenkaan täysin ja lopullisesti ehdoton asian suhteen, vaan asiaa sivutaan välillä keskusteluissamme, jotka käsittelevät parisuhteemme rajoja ylipäänsä. Ymmärrän kyllä, että nainen ei välttämättä halua miehensä käyvän "kuolaamassa" muita alastomia naisia, mutta olemmekin pohdiskelevassa hengessä väitelleet siitä, että miten se eroaa pornosta, jota taas katselemme yhdessä. Jos Satua ei haittaa (ainakaan hänen mukaansa) se, että katson netistä pornonäyttelijän strippausta ja itsensä tyydyttämistä (jälkimmäistä ei edes näe useimmilla klubeilla), miksi häntä haittaisi minun näkevän vastaavaa livenä?
Syy saattaa piillä väärin ymmärretyissä tai erheellisissä oletuksissa, että mikä on puolison motiivi mennä klubille. Omasta puolestani voin sanoa, että haluaisin mennä puhtaasti vain kiihottumaan. En menisi strippiklubille tutustumaan kehenkään, saatika rakastumaan toiseen naiseen. Enkä todellakaan usko, että saisin näiltä klubeilta irtosuhteita, henkilökunnalta tai kanssa-asiakkailta. Ai miksi menisin kiihottumaan? Olenko jotenkin tyytymätön puolisooni? Kaikkea muuta!
Ihmisiä on monenlaisia, ja viehättäviä ja seksuaalisesti vetäviä ihmisiä mahtuu tähän maailmaan paljon. Vaikka kuinka seksikästä silmäkarkkia oma puoliso onkaan, ei se tarkoita, että tulee sokeaksi kaikille muille. Onpas hyvän muotoiset reidet, näyttävä ryhti, upeat silmät jne. Tästä on meidän parisuhteessa yksimielisyys, katsoa saa, kunhan se jää siihen. Mutta ne stripparit... Poikkeus, jonka joku voisi järkeillä menevän niinpäin, että eikö juuri olisi sopivampaa mennä tarkoituksenmukaiseen ja selvät pelisäännöt omaavaan paikkaan ihailemaan ihmisvartalon kauneutta, kuin tehdä se kadulla, koulussa tai töissä vaivihkaa tai vähemmän huomaamattomasti?
Voitte kuvitella, että meillä on ollut tästä aiheesta monta hauskaa vääntöä :D
Olen mies, mielestäni melko tavallinen. Pidän naisista (myös vähän miehistäkin), pidän rinnoista, perseistä, jaloista, kurveista yms. kaikesta ihanuudesta, mitä naisilla on tarjota. Rakastan Satua ja hänen ihanuuksiaan, mutta olisihan se melko ankeaa, jos hän yhtäkkiä olisikin maailman ainoa nainen. Satu ei näistä sanoista loukkaannu, mutta jos sinä loukkaannuit tai edes närkästyit, voit heittää ensimmäisen kiven.
Joskus luin jostain jutun amerikkalaisesta väikkäristä, joka tutki syitä, miksi miehet menevät katselemaan alastomia naisia ja maksavat siitä. Löysin googlettamalla iltalehden sivuilta pienen ja pintapuolisen artikkelin kyseisestä tapauksesta. Tutkija oli tunnustautunut feministi, joka syventyi aiheeseensa niin perusteellisesti, että teki itse vuoden töitä eroottisena tanssijana. Haastateltuaan lukuisia asiakkaitaan hänen täytyi todeta, että hänen ennakkokäsityksensä kieroutuneista pervoista kumoutuivat. Asiakkaat olivat tavallisia, usein perheellisiä miehiä, jotka tulivat klubeille nähdäkseen edes joskus alastoman naisen. Useampi oli sanonut, että oma vaimo ei enää koe olevansa siinä määrin haluttava, että haluaisi olla alasti miehensä seurassa.
Olisiko syytä kääntää keskustelua miesten fiksaatioista naisten itsetuntoon?
Mutta ei mennä siihen, vaan puhutaan vielä lopuksi seksimessuista. Me ollaan joka vuosi ihan täpinöissä, käydään web-sivuilla katselemassa kuvia ja ollaan menossa varmasti seuraaville messuille. Hävettää kyllä, että tähän päivään mennessä ei olla saatu aikaiseksi, syinä päällekkäiset menot, säästökuuri tai unohdukset. Mutta kyllä me sinne mennään ensi kerralla, ihan varmasti!
Kiinnostus seksimessuja ja muitakin erotiikka-alan yleisötapahtumia kohtaan on meillä molemminpuoleinen. Uteliaisuus, halu nähdä ja kokea uutta tulevat päälimmäisenä mieleen. Jo pelkästään paikalla oleva tuotevalikoima-viidakko riittää syyksi kiimaiselle pariskunnalle; isoja leluja, pieniä leluja, asusteita, kirjoja, videoita ja varmaan kaikkea mikä vähänkään liittyy erotiikkaan.
Entäpä itse Show. Paljas erotiikka siinä lavalla, kaikkien nähtävissä. Kiihottava ajatus, mutta uskoisin siitä tilanteesta olevan intiimiyden kaukana. Olemme väitelleet Satun kanssa siitä, miksi seksimessut ja alastomien naisten näkeminen siellä ovat tosi let's go, mutta strippiklubit ovat pannassa. Pornotähtien tähdittämät huikeat ohjelmat ovat varmasti näkemisen arvoisia, enkä menisi vannomaan etteikö minulla seisoisi katsellessa. Julkinen spektaakkeli vie kuitenkin ainakin itseltäni pois juuri sen intiimiyden, mikä on olennainen osa sitä, kun katson pornoa yksin tai Satun kanssa masturboidessa. Tätä kautta ymmärrän paremmin Satun perspektiiviä. Ei julkista teatteria oheistoimintoineen, vaan nimenomaan tarkoitus vain kiihottaa. Tässä ero seksimessujen ja erotiikkaklubien välillä.
Uteliaisuuden ohella suurin syy aikomukselle mennä seksimessuille löytöretkille on se, että se on jotain, mitä me teemme yhdessä. Eli juuri sitä, mitä tissibaarit eivät ole, tai ainakaan Satu ei niistä varmaan paljoakaan saisi irti. Seksi on mitä mainioin harrastus ja meille tuikitärkeää. Niinpä uskon, että kunhan pääsemme vauhtiin, tullaan erotiikkamessuilta hakemaan vuosien varrella paljon inspiraatiota.
Voisin hieman kommentoida, mitä ajatuksia Hessun kirjoitus sai mieleeni.
En voi tietenkään yleistää, että kaikki naiset jotka eivät hyväksy puolisonsa strippibaarivierailuja ajattelisivat näin, mutta ainakin mun on vaikea ymmärtää miehen halua käydä kiihottumassa muualla edes silloin tällöin osittain siitä syystä, että itselläni ei ole siihen tarvetta.
Kun me ensimmäisiä kertoja keskustelimme asiasta Hessun kanssa seurustelun alkuaikoina (vuosia sitten), kantani oli ehdottoman jyrkkä. En voinut ymmärtää, miksi mies, joka sanoo rakastavansa minua haluaisikin nähdä muita naisia. Arvaatte ehkä, että olin silloin aika nuori.
Hessu tietenkin hyväksyi kieltävän kantani, mutta ehkä noin kerran vuodessa asia nousee uudelleen esiin ja yhä se herättää minussa todella ristiriitaisia tuntemuksia. Vasta viimeisen vuoden aikana on alkanut tuntua siltä, että ehkä mä vielä uskallan päästää Hessun nauttimaan nähtävyyksistä ilman pelkoa oman itseni ja sitä kautta meidän parisuhteen romahtamisesta.
Mä väitän, että ymmärryksen puutteen lisäksi kyse on myös mun itsetunnosta. Musta olisi tosi kiva pystyä ajattelemaan, että "mitä sitten jos mies käy katsomassa paljasta pintaa, mua se rakastaa", mutta ainakaan vielä se ei ole onnistunut. Tyypillisenä naisena olen valitettavasti sinut itseni ja oman kroppani kanssa vain joka kolmas päivä, vielä on siis parannettavaa sillä saralla...
Miksi mä koen vieraan naisen niin suurena uhkana, kun tiedän ettei Hessu menisi katsomista pidemmälle? Varmaan se on omaa riittämättömyyden tunnetta tyyliin "mulla ei ole riittävän hyvä kroppa", "en ole tarpeeksi seksikäs", "jos olisin enemmän sinut itseni kanssa..." ja niin edelleen.
Olen päässyt tässä asiassa hieman eteenpäin ajattelemalla, että jos Hessu menee tissibaariin, on mullakin oikeus mennä... öö... katsomaan Hunkseja? :D Tässäkin on ongelma! Enhän mä voi mennä naisena baariin, jossa on miesstrippari, yksin, vain katselemaan ja hakemaan kiihotusta? Vai voinko? Jotenkin ajatus naisesta katsomassa miesesitystä näyttää paljon tutummalta, kun kuvittelee naisen ympärille pari hänen ystäväänsä...
Käyvätkö naiset yksin katsomassa miesstrippareita samalla tavalla, kun miehet käyvät yksin katsomassa naisstrippareita?
 |
| kuva |
Muistan sen mustasukkaisuuden piikin, joka löi lävitseni, kun edes kuvittelin mieheni istumassa lavan reunalla, alastoman isotissisen blondin keikkuloimassa hänen edessään hymyillen miehelleni seksikkään vienosti katsoen tätä samalla silmiin ja kosketellen itseään...
Tuskin tarvitsee vääntää rautalangasta, mikä ero on pornon ja live-esityksen välillä.
Tiedän, etten ole ainoa nainen, joka ei hypi riemusta tasajalkaa kun mies ilmoittaa kiinnostuksensa tissibaareihin. Saatan olla ainoa nainen, jolta kysytään asiaan lupa ja joka pystyy sanomaan oman kantansa asiaan tietäen, että mies kunnioittaa sitä ja toimii sen mukaisesti.
Mä myös koen, että ei mulla ole oikeutta kieltää Hessua tekemästä sellaisia asioita. Mä haluan kuitenkin olla ensin sinut koko jutun kanssa. Jutella asiat halki ennen sitä, ettei tarvitse jälkeenpäin murehtia tai katua.
Olisi mukava kuulla kokemuksia tai mielipiteitä aiheeseen liittyen.
- Hessu & Satu
Ps. Kiitos edelliseen postaukseen liittyen tulleista sähköposteista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti