tiistai 14. tammikuuta 2014

Romanticism

Mä en ole mikään rakkauden tai parisuhteen ammattilainen, mutta olen pitkässä parisuhteessa oppinut joitakin asioita kantapään kautta.
Usein painotetaan seksin tärkeyttä parisuhteessa, ja onhan se toki tärkeää. On tärkeää pitää seksielämä virkeänä, löytää aikaa seksille myös kiireiden keskeltä ja saada siihen monipuolisuutta, jotta siitä ei tulisi tylsä ja ennalta-arvattava. 
Vähintään yhtä tärkeää on seksin lisäksi pitää huolta myös parisuhteen toisesta puolesta: romantiikasta. Stereotyypisesti jokainen nainen rakastaa romantiikkaa ja toivoisi joka kerta kotiin tullessa, että odottamassa olisi sänky täynnä ruusun terälehtiä tai kynttiläillallinen. No, ei ole. Tietenkin jokainen on erilainen ja kokee asiat eri tavalla, mutta itse kannustan mielummin tekemään pieniä asioita ja usein, kuin että kerran vuodessa muistaisi puolisoa ostamalla hänelle ulkomaanmatkan tai omaisuuden maksavan kaulakorun.
Toisen huomioimisen ei todellakaan tarvitse olla sitä, mitä miehet tekevät jenkkileffoissa saadakseen naisensa leppymään. Mä saan hyvän mielen jo siitä, jos mies avaa mulle oven tai tarjoutuu kantamaan painavan laukun. Myös pusu otsalle, hartioiden hierominen, aamupalan tekeminen toisen puolesta ovat pieniä asioita, mutta mun mielestä parisuhde tarvitsee tällaisia asioita paljon ja usein. Oikeastaan koskaan ei voi tehdä liikaa asioita toisen puolesta tai huomioida toista liian usein.
Myös miehet kaipaavat mun havaintojen mukaan huomioimista, vaikka romantiikka-sanaa vierastaisivatkin. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta väitän myös miesten kaipaavat fyysistä läheisyyttä muutenkin, kuin vain seksin merkeissä. Suuteleminen ja halailu, silittäminen ja koskettelu ovat asioita, joita tuskin kukaan mies juoksee karkuun. 
Meidän perheessä katsotaan välillä mun ja välillä Hessun valitsemia leffoja. Vaikka mä tiedän, ettei Hessu innostu romanttisista komedioista mun tavoin, mulle on tärkeää saada katsoa niitä välillä mulle tärkeän ihmisen kanssa, onhan se myös meidän yhteistä aikaa. Samalla tavalla mä katson välillä Hessun lempi leffoja yhdessä sen kanssa ja tiedän, että se on sille tärkeää.
Sen lisäksi, että tekee asioita toiselle tai toisen puolesta on hyvä muistaa tehdä asioita myös yhdessä. Mun mielestä yhdessä tekeminen on yhtä tärkeää kuin toiselle tekeminen. Myös tässä vähemmän on enemmän -sanonta pätee, eli ei tarvitse varata ulkomaanmatkaa jotta saisi arkeen vähän vaihtelua. Vaihtelua saa spontaaneilla asioilla, esimerkiksi kävelylenkillä sateessa, veneretkellä tai menemällä yhdessä teatteriin. 
Tässä kohtaa meidän parisuhde tuntee piston sydämessä. Ei ole muka aikaa eikä jaksamista. Pieni irtiotto arjesta useammin kuin kerran kuussa tekisi erittäin hyvää. 
Mä en rakasta romantiikkaa ja romanttisia asioita niin paljon, kuin moni muu nainen. Silti tämän jutun kuvia etsiessäni tunsin pientä pakahtumista jossain syvällä itsessäni ja mietinkin, että teininä, prinssini etsintävaiheessa olisin varmasti itkenyt itseni uneen näiden kuvien jälkeen. Muistan haaveilleeni, kuinka joku olisi joskus muhun niin palavasti rakastunut, että hän silittäisi mun päätä kun olisin surullinen tai suutelisi mua keskellä kaupunkia muiden ihmisten edessä.
En osaa kaivata tuhannen ruusun kukkalähetystä saapuvaksi töihin syntymäpäivänäni tai että taivaalle piirtyisi mun nimi sydänten ympäröimänä seurustelun vuosipäivänämme. En ole ällöromantiikan ystävä, mutta varmasti joku nainen kokee munkin "toivelistan" ihan liiaksi, too much. 
Mä kaipaan rakkaudentunnustuksia, sitä tunnetta, että minusta välitetään. Mä kaipaan kiitosta siitä, että olen tehnyt ruuan ja halailua myös julkisilla paikoilla. Taluttamista sairaalaan kun jalat eivät meinaa kantaa, pyyhkeen tuomista suihkuun kun olen unohtanut sen makuuhuoneeseen, käsikädessä kävelemistä ja lattiakaivon putsaamista puolestani.
Tiedän olevani onnekas, sillä mun elämässä on tätä kaikkea.  

- Satu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti