Pettäminen

Ajattelin kirjoittaa pettämisestä. Itse en ole koskaan pettänyt tai tullut ainakaan tietääkseni petetyksi, niinpä oma näkemykseni aiheesta on tietyllä tavalla hieman vajaa. Aihe kiinnostaa mua kuitenkin kovasti, siis miksi ihminen päätyy pettämään, ja toivon kovasti lukijoiden ottavan tähän kantaa jos omakohtaisia kokemuksia löytyy. 

Mä luin vastikään Helsingin Sanomista (9.1.14) mielenkiintoisen jutun, jossa psykiatri Matti O. Huttunen kertoo omia näkemyksiään uskollisuudesta ja yksiavioisuudesta. 
"Elämme maailmassa, jossa ihaillaan intohimoa ja jalat alta vievää rakastumista, mutta vaaditaan yksiavioisuutta ja uskollisuutta. Tämä on lähes mahdoton yhtälö."

'--- Kun rakastuneelle näytettiin rakastettunsa kuva, aivoissa tapahtui mielihyvän kokemusta aiheuttavan dopamiinihormonin tulvahdus. Sama reaktio näkyy alkoholistin aivoissa, kun tämä saa drinkin. Ilman drinkin aiheuttamaa tulvahdusta alkoholisti ei tunne elävänsä. Samalla tavalla myös rakastuminen on niin voimakas kokemus, että ihminen haluaa kokea sen uudelleen ja uudelleen,' Huttunen sanoo.
Hän uskoo silti, että ihminen on tarkoitettu biologisesti yksiavioiseksi. Mutta tämä saattaa olla muuttumassa." 

Mä olen kokenut oikean rakastumisen vain kerran, Hessun kanssa. Kun on ollut jo useita vuosia yhdessä, on ensirakastumisen huuma jo laantunut ja jäljelle on jäänyt rakastaminen. Mä kyllä ymmärrän sen, että rakastumisen tunnetta ei helposti saa takaisin "vanhan kumppanin" kanssa ja sitä lähtee etsimään muualta, mutta mä itse koen tärkeämmäksi sen, että mä saan rakastaa jotakuta, siis niin, että mä tunnen sen ihmisen läpikotaisin ja en haluais olla kenenkään muun kanssa. Ja mikä parasta, tämä ihminen rakastaa mua samalla tavalla. Sitä tunnetta ei saa yhdessä illassa, se vaatii vuosia. Mä en voisi koskaan riskeerata sitä, että mä menettäisin sen tunteen vain, jotta saisin kokea hetken rakastumisen tunteen jonkun toisen kanssa.

"Huttusella on teoria. Siihen liittyvät myyrät ja muuttuva elinympäristö. Preeriamyyrä elää karuissa oloissa kuivilla preerioilla ja pysyy uskollisena yhdelle kumppanille. Sen lähisukulainen vuoristomyyrä taas elää alueella, jossa riittää ravintoa. Karuissa oloissa asuva sukulaismyyrä pysyy uskollisena yhdelle kumppanille, kun taas vuoristomyyrä vaihtelee kumppania, vaikka geeniperimä on lähes sama."

'Karuissa oloissa elävät ovat uskollisia siksi, että molempia tarvitaan jälkeläisten elämän turvaamiseksi. Vuoristomyyrillä taas on ruokaa riittävästi, pennut selviävät paremmin ilman vanhempiaan, eikä uskollisuudelle ole tarvetta. Uskon, että ihmiset ovat olleet luontaisesti pariuskollisia siksi, että ihmislapset ovat pitkään riippuvaisia vanhemmistaan', Huttunen sanoo."

'Mutta voi olla, että kaupungistumisen myötä käyttäytyminen on muuttumassa. On aika loogista, että mitä suurempi päiväkotien ja yhteiskunnan turvaverkko, sitä vähäisempi on tarve uskollisuudelle.'

Eli tämän teorian mukaan vanhempi päätyy pettämään puolisoaan helpommin nyt kuin ennen, sillä lapsi pärjää hyvin yhteiskunnassa myös ilman ydinperhemalliin kuulumista.

Harmi, ettei psykiatri ota tässä kantaa lapsettoman pariskunnan uskottomuusongelmiin, olisi kiva tietää onko hänellä siihenkin käyttäytymistä selittävä teoria.

"Sosiaalinen tarve sen sijaan on, ainakin jos uskoo tutkimuksia. Asenteet pettämistä kohtaan ovat kiristyneet viime vuosikymmeninä. Huttunen uskoo, että muutoksen takana on pelko. Kun eroamisesta on tullut normaalia ja kumppani voi lähteä koska vaan, vaatimus uskollisuuteen kasvaa.

'Harva pystyy hyväksymään kumppaninsa rinnakkaissuhteet, ihmiset ovat omistushaluisia. Tietääkseni yksikään tuttavistani, jotka uskoivat 1960-luvulla vapaaseen rakkauteen, ei ole toteuttanut ideaalia onnellisena. Se on tuottanut vain ongelmia.'"

Mulla on yksi tuttava, joka on päätynyt pettämään aviomiestään. Heillä oli paljon käsittelemättömiä ongelmia miehensä kanssa ja nainen koki, että ainoa ratkaisu oli ero. Hän ei vaan osannut (tai halunnut) ottaa sitä vaikeinta askelta, jossa hän olisi sanonut miehelle erohaluistaan ääneen. Niinpä hän päätyi illanvietossa toisen miehen kainaloon ja kun hän tiesi menneensä liian pitkälle, mielessä pyöri vain oma aviomies ja onnellisuus siitä, että nyt kun hän tekee näin, aviomies varmasti jättää hänet ja heidän suhde on ohi ja kaikki se paska loppuu viimeinkin.

Mä en voi ymmärtää, miten kukaan voi toimia noin. Jos nainen olisi sanonut miehelle tunteistaan ja ajatuksistaan, ylipäätään siitä, että jotakin on heidän suhteessa pielessä, he olisivat joko eronneet tai korjanneet asiat ja jatkaneet yhdessä. Turhalta draamalta ja toisen loukkaamiselta oltaisiin vältytty.

Nyt kun nainen ei pystynyt sanomaan miehelleen vaikeita asioita ääneen, hän teki asiat itselleen helpoksi hyppäämällä vieraaseen sänkyyn ja satutti miestään paljon enemmän kuin olisi tehnyt kertomalla haluavansa erota… voiko olla itsekkäämpää?

Sama nainen on sanonut oman kokemuksensa pohjalta ymmärtävänsä ihmisiä, jotka juoksevat pettämään heti kun vaikeudet parisuhteessa koittavat – se tuntuu niin paljon helpommalta tavalta saattaa asiat päätökseen kuin että pitäisi keskustella, harva ihminen kun haluaa jatkaa enää yhdessä petetyksi tulemisen jälkeen.

Mä tuomitsen kaiken pettämisen ja kannatan aina lopettamaan edellisen suhteen ennen uuteen siirtymistä.

Kuten varmasti useimmat pariskunnat, myös me on puhuttu Hessun kanssa pettämisestä. Itse olen sitä mieltä, että kukaan, joka on täysin tyytyväinen omaan parisuhteeseensa, ei lähde etsimään seuraa muualta. Yritän havainnollistaa esimerkillä ajatustani tästä. Jos nainen kokee, ettei hän saa riittävästi läheisyyttä omalta mieheltään, on helppo syyttää miestä osaamattomuudesta ja ajatella, että hanki parempi mies. Mies, kuten kukaan muukaan meistä ei ole ajatustenlukija eikä siis mitä luultavimmin tajua lainkaan naisen tyytymättömyyttä hänen hellyydenosoituksiin tai paremminkin niiden puutteeseen. Miksi nainen ei siis sanoisi asiasta miehelle sen sijaan, että lähtisi etsimään läheisyyttä muualta.

Mä uskon, että valtaosa pariskuntien ongelmista johtuu yksinkertaisesti kommunikaation puutteesta. Ei osata puhua, ei uskalleta sanoa mitä ajatellaan peläten toisen loukkaamista, ei olla totuttu puhumaan vaikeista asioista vaan lakaistaan ne maton alle.

Sitten terapeutti kysyy, miksi petit. ”No kun en saanut tarpeeksi seksiä.” Petetty ihmettelee, miksi toinen ei sanonut mitään.

Aiheen innoittamana laitoin sivupalkkiin kyselyn pettämisestä.

-Satu